Leluliike

Vanha leluliike Wienissä · jouluaatto 1895 · viimeistä lahjaa ei koskaan paketoitu · Vaikeus: Konstaapeli 3 · 7×7

Wien, jouluaatto 1895. Lunta satoi pihalle, joulukuusi kimalsi vanhan leluliikkeen keskellä, ja viimeiset asiakkaat tungeksivat näyteikkunan edessä, jossa kaksi keinuhevosta vartioi nukkekotia. Takana työpajassa lelujentekijä Veit viimeisteli soittorasiaa, joka oli tilattu juuri tälle illalle. Kun hänen vaimonsa meni hakemaan sitä, hän löysi miehen kuolleena työpajasta, työpöydän vierestä. Jokainen talossa ollut antaa lausunnon – etsi se, joka oli yksin hänen kanssaan.

Säännöt

1. Jokaisella rivillä ja jokaisessa sarakkeessa on täsmälleen yksi henkilö. Heti kun sijoitat jonkun, yliviivaa koko hänen rivinsä ja sarakkeensa.
2. ”Vieressä” = suoraan vasemmalla, oikealla, yläpuolella tai alapuolella, ja samalla alueella. Esineruutuja (hyllyjä, työpöytää, laatikkoa, kuusta, leluarkkua, tiskiä, lumiukkoa, joulukuusta, jättinallea ja nukkekotia) ei voi miehittää; jakkaran, kelkan ja keinuhevoset voi.
3. Murhaaja oli yksin uhrin kanssa: kukaan muu ei ollut sillä alueella.

Lausunnot

• Adelheid (lelujentekijän vaimo): Työpöytä oli jossain hänen sarakkeessaan.
• Benno (hänen veljenpoikansa ja oppipoikansa): Hän oli varastossa.
• Charlotte (lahjoja ostava kotiopettajatar): Hän oli näyteikkunassa.
• Detlef (paroni Ringstrassen varrelta): Hän oli Friedan kanssa. Nukkekoti oli jossain hänen rivillään.
• Emmerich (viereisen liikkeen kelloseppä): Hänen alueellaan oli jossain hylly.
• Frieda (kukkatyttö): Hän oli alueensa nurkassa. Hän ei ollut työpajassa.
• Veit (lelujentekijä): Uhri. Hänet löydettiin työpajasta, työpöydän vierestä – yksin murhaajan kanssa.

← Tapaukset